Kyllä sitä huomaa, että kevät on kovaa vauhtia tuloillaan, koska yhä useammin taivas on sininen, aurinko paistaa ja on lämmintä. Viljon kanssa tulee nautittua nyt ulkosalla paljon enemmän hienojen säitten ansioista.

 

En ole nyt pitkään aikaan kirjoittannut blogia, kun on ollut kuukauden varastoalan koejakso, mutta se päättyi viimeviikon keskiviikkona minulla. Olisin saannut jatkaa koulua, mutta en saannut näköni takia sitten loppupeleissä jatkaa ja opettajat harmitteli sitä. Minulla ei siis ole tota stereonäköä ollenkaan, mitä silmälääkäri sanoi pari viikkoa sitten.  Hyvä tuuri minulla kävi, että pääsin heti viimeviikon torstaina lähihoitajan koulutukseen toisten ryhmään lennosta. Nyt siis suuntaannun lähihoitajaksi.

 

Olen Viljon kanssa ollut nyt joka viikko koirapuistossa 1-2 kertaa viikossa. Heittelen myös frispeetäkin hänelle aina välillä ja jokapäivä jäljestystä treenaamme ulkona, koska me molemmat tykkäämme siitä. Olen tosi usein treenannut Viljon kanssa monia muita käskyjä ulkona. Viljo on myös minun valokuvausmallini, koska se pysyy sielä tietyssä paikassa niin kauan, kunnes annan luvan sen poistua namien kera tai isojen kehujen. Eipä Viljo ole kotona enään kauhean villi, kun ulkona tulee oltua paljon. Onneksi Viljo pääsee pitkille lenkeille myös silloinkin, kun olen koulussa, koska ukkoni auttaa minua koiranulkoilutuksissa. 

 

Asioita on niin paljon kerrottavana, ettei tiedä mistä aloitan ekana.

Voisin vaikka aloittaa siitä, että 2 viikkoa sitten minun syyrialainen hamsterini Tifa kuoli luonollisesti vanhuuteen. Olisi elokuussa täyttännyt jo 3v.

29.3, olin Viljon kanssa Helsingissä eli Oulunkylässä moikkaamassa minun ihanaa ystävääni ja sen koiria. Yks kaverini koirista on Viljon paras kaveri, jonka se on tuntennut pennusta asti ja niillä on vain noin 3 viikkoa ikäeroa vain. Oltiin noin 2 tuntia metsässä ja koirat saivat olla vapaina silloin. Pari kertaa annoimme koirien riehua jalkapallokentälläkin. Löysimme futispallon, joka oli aika kova. Sitä potkimme ja koirat juoksi pallon perässä. Yks huono puoli oli, että Viljon paras kaveri yritti häätää Viljon pois pallon luota ja kaverin toisen koiran. Se ärisi, haukkui, esteli ja näykki koiria. Kyllä sai Viljon kaveri satikutia, kun kaverini alkoi kouluttaa sitä ja potki lyhkäsiä potkuja pallolla, jotta hän pystyi puuttumaan aina Viljon kaverin negatiiviseen käyttäytymiseen. Kaikin puolin meni muuten koko päivä hienosti. Menimme myös käymään koirapuistossakin, mutta ei sielä kovin kauaan viihytty, kun ei ollut muita koiria puistossa ja meidän koirilla oli tylsää puistossa. Kaverin kotiin menimme myös sen verta, että hän teki pyttipannua. Siinähän olikin jo ihan tarpeeksi kertomista ainakin tosta päivästä.

 

5.4 kävin tekemässä Viljon kanssa 2h:n aamulenkki hiihtoladulle. Jäljestimme ja Viljo sai olla melkein koko lenkin ajan vapaana. Kävimme myös täyttömäelläkin. Aivan upeat nähtävyydet on mäellä. Tuuli kyllä jonkin verran, mutta ei se meitä haitannut. Näimme myös Viljon kanssa koiranulkoiluttajan, jolla oli 7kk:n ikäinen samojedy uros. Harvinaista, että Viljo ei pelännyt sitä, kun Viljo pelkää monia koiria. Hän sen sijaan teki aloitteen leikkimiseen ja yritti pyytää samojedya leikkiin mukaan. Ei ne kauhean kauan olleet meidän seurassa, kun niillä oli kiire, mutta se ulkoiluttaja sanoi että ehkä paremmalla ajalla voimme rupatella enemmän ja päästää koirat vapaaksi ulkona. Toivottavasti nään ne vielä, kun olisi kiva saada Viljolle edes yks kaveri täältä Vantaalta, kun Viljolla ei ole yhtään kaveria Vantaalla. Helsingissä on se yks paras kaveri, jonka se näkee noin kerran kuussa.

 

Nyt eilinen eli maanantai ja tämä tiistai on mennyt Viljon kohalla lungisti. Eilen tein yhen tunnin lenkin vain ja ukko hoiti muuten koko päivän Viljon lenkityksistä. Ja tänään mun ei ole tarvinnut huolehtia lenkityksistä, kun koulusta pääsin myöhään. Onneksi huomenna on vapaapäivä, niin silloin mä huolehdin Viljon lenkityksestä, kertakun se on mun koira.

 

Huomenna käymme klo.11.00 Viljon kanssa eläinlääkärissä myös, koska varasin tänään ajan Viljolle jatkuvan tassujen ja hännän nakertamisen takia. Saa nähä mitä lääkärit sanoo. Ite veikkaan, että Viljolla on pakkomielle vain nakertaa itseään. Tai sit sillä on hiiva tai tressaantunnut minun ja ukon melkein jokapäiväisestä riitelystä. Eiköhän se nakertaminen saada jollain tapaan onneksi.