Kyllä sitä huomaa, että kevät on kovaa vauhtia tuloillaan, koska yhä useammin taivas on sininen, aurinko paistaa ja on lämmintä. Viljon kanssa tulee nautittua nyt ulkosalla paljon enemmän hienojen säitten ansioista.

 

En ole nyt pitkään aikaan kirjoittannut blogia, kun on ollut kuukauden varastoalan koejakso, mutta se päättyi viimeviikon keskiviikkona minulla. Olisin saannut jatkaa koulua, mutta en saannut näköni takia sitten loppupeleissä jatkaa ja opettajat harmitteli sitä. Minulla ei siis ole tota stereonäköä ollenkaan, mitä silmälääkäri sanoi pari viikkoa sitten.  Hyvä tuuri minulla kävi, että pääsin heti viimeviikon torstaina lähihoitajan koulutukseen toisten ryhmään lennosta. Nyt siis suuntaannun lähihoitajaksi.

 

Olen Viljon kanssa ollut nyt joka viikko koirapuistossa 1-2 kertaa viikossa. Heittelen myös frispeetäkin hänelle aina välillä ja jokapäivä jäljestystä treenaamme ulkona, koska me molemmat tykkäämme siitä. Olen tosi usein treenannut Viljon kanssa monia muita käskyjä ulkona. Viljo on myös minun valokuvausmallini, koska se pysyy sielä tietyssä paikassa niin kauan, kunnes annan luvan sen poistua namien kera tai isojen kehujen. Eipä Viljo ole kotona enään kauhean villi, kun ulkona tulee oltua paljon. Onneksi Viljo pääsee pitkille lenkeille myös silloinkin, kun olen koulussa, koska ukkoni auttaa minua koiranulkoilutuksissa. 

 

Asioita on niin paljon kerrottavana, ettei tiedä mistä aloitan ekana.

Voisin vaikka aloittaa siitä, että 2 viikkoa sitten minun syyrialainen hamsterini Tifa kuoli luonollisesti vanhuuteen. Olisi elokuussa täyttännyt jo 3v.

29.3, olin Viljon kanssa Helsingissä eli Oulunkylässä moikkaamassa minun ihanaa ystävääni ja sen koiria. Yks kaverini koirista on Viljon paras kaveri, jonka se on tuntennut pennusta asti ja niillä on vain noin 3 viikkoa ikäeroa vain. Oltiin noin 2 tuntia metsässä ja koirat saivat olla vapaina silloin. Pari kertaa annoimme koirien riehua jalkapallokentälläkin. Löysimme futispallon, joka oli aika kova. Sitä potkimme ja koirat juoksi pallon perässä. Yks huono puoli oli, että Viljon paras kaveri yritti häätää Viljon pois pallon luota ja kaverin toisen koiran. Se ärisi, haukkui, esteli ja näykki koiria. Kyllä sai Viljon kaveri satikutia, kun kaverini alkoi kouluttaa sitä ja potki lyhkäsiä potkuja pallolla, jotta hän pystyi puuttumaan aina Viljon kaverin negatiiviseen käyttäytymiseen. Kaikin puolin meni muuten koko päivä hienosti. Menimme myös käymään koirapuistossakin, mutta ei sielä kovin kauaan viihytty, kun ei ollut muita koiria puistossa ja meidän koirilla oli tylsää puistossa. Kaverin kotiin menimme myös sen verta, että hän teki pyttipannua. Siinähän olikin jo ihan tarpeeksi kertomista ainakin tosta päivästä.

 

5.4 kävin tekemässä Viljon kanssa 2h:n aamulenkki hiihtoladulle. Jäljestimme ja Viljo sai olla melkein koko lenkin ajan vapaana. Kävimme myös täyttömäelläkin. Aivan upeat nähtävyydet on mäellä. Tuuli kyllä jonkin verran, mutta ei se meitä haitannut. Näimme myös Viljon kanssa koiranulkoiluttajan, jolla oli 7kk:n ikäinen samojedy uros. Harvinaista, että Viljo ei pelännyt sitä, kun Viljo pelkää monia koiria. Hän sen sijaan teki aloitteen leikkimiseen ja yritti pyytää samojedya leikkiin mukaan. Ei ne kauhean kauan olleet meidän seurassa, kun niillä oli kiire, mutta se ulkoiluttaja sanoi että ehkä paremmalla ajalla voimme rupatella enemmän ja päästää koirat vapaaksi ulkona. Toivottavasti nään ne vielä, kun olisi kiva saada Viljolle edes yks kaveri täältä Vantaalta, kun Viljolla ei ole yhtään kaveria Vantaalla. Helsingissä on se yks paras kaveri, jonka se näkee noin kerran kuussa.

 

Nyt eilinen eli maanantai ja tämä tiistai on mennyt Viljon kohalla lungisti. Eilen tein yhen tunnin lenkin vain ja ukko hoiti muuten koko päivän Viljon lenkityksistä. Ja tänään mun ei ole tarvinnut huolehtia lenkityksistä, kun koulusta pääsin myöhään. Onneksi huomenna on vapaapäivä, niin silloin mä huolehdin Viljon lenkityksestä, kertakun se on mun koira.

 

Huomenna käymme klo.11.00 Viljon kanssa eläinlääkärissä myös, koska varasin tänään ajan Viljolle jatkuvan tassujen ja hännän nakertamisen takia. Saa nähä mitä lääkärit sanoo. Ite veikkaan, että Viljolla on pakkomielle vain nakertaa itseään. Tai sit sillä on hiiva tai tressaantunnut minun ja ukon melkein jokapäiväisestä riitelystä. Eiköhän se nakertaminen saada jollain tapaan onneksi.

Takatalvi iski jälleen viikonloppuna, mutta ei se Viljoa haitannut. Päin vastoin. Se oli ihan täpinöissään, kun oli lunta taas maassa. Lauantaina ekaa kertaa kotia mentyä Viljon kanssa "jäljestettiin". Viljo seurasi koko loppumatkan ukon jalanjälkiä, kun ukko oli mennyt aikaisemmin kotiin. Ukko oli mennyt metän halki, mistä mä en ole koskaan kävellyt. Sanoin vain Viljolle, että "etsi", niin se nuuski niin tarkasti jalanjälkiä. Viljo johdatti minut lopulta ihan koti-ovelle asti. Huomasi ja tunnistin ukon kengänjäljet muitten jälkien seasta, mutta annoin Viljon tarkotuksella johdattaa minut kotia. Ehdotin ukolle, että voitaisiin tehä tämä uudestaan, kun Viljo tuntui nauttivan siitä hommasta. Sunnuntaina menin Viljon kanssa Rekolan koirapuistoon. Oltiin ulkona kaiken kaikkiaan 2-3 tuntia. Viljo yllätti minut koirapuistossa huonolla käytöksellään mitä se ei ole ennen tehnyt. Hän repi narttukoiran hännästä koirapuistossa. Narttu huusi kuin syötävä. 2 kertaa jouduin kieltää Viljoa ja se lopulta lopetti sen hännän repimisen. Kaikki koirat lähti aikanaan pois koirapuistosta ja mie ja Viljo oltiin hetken verran kahdestaan ennen kotia lähtöä. Harjoittelin "agilityä" Viljon kanssa. Hyvin oppi renkaan yli hyppäämisen ja pyramidin läpi kiipeilyn. (Tai mikä lie sen nimi nyt onkaan.) Pujottelua ei mennyt niin hyvin. Hyppi ja näykki sormiani, kun halusi namin multa. Välillä pari pujotusta onnistui, mutta sit se alkoi taas pelleilemään. Täytyy harjoitella lisää tota "Agilityä" Sen verran kivaa se oli ja onhan se hyvä, että Viljo oppii uutta. Ei sitä tiedä, jos joku kerta alkaisinkin hänen kanssaan harrastamaan agilityä. Mutta kyllä toi jäljestys on käynnyt mielessä vähän enemmän. No, täytyy kattoo, että mitä päivä tuo tullessaan ja mistä me kummatkin pidämme. Rekolan koirapuistosta tykkään paljon enemmän, kuin Korson, koska Rekolan koirapuistossa on "Agility rata". Korson koirapuistossa sen sijaan ei ole yhtään mitään, paitsi kuraa kaikkialla.

Tänään lähden ukkoni kanssa Ruotsiin ja tulen lauantaina takaisin. Viljo jää kotiin pikkuveljeni kanssa. Veljeni lupasi olla meillä eläinten hoitajan sen aikaan, kun tulemme reissusta. (Avaimet annoin veljelleni.)

 

Tein tänään 2 tunnin aamulenkin. Otin kameran mukaan ja Viljon tietenkin. Sain otettua muuten hienoja kuvia Viljosta. Ainoastaan yks miinuspuoli on se, etten ollut muistannut pyyhkiä sen rähmiä simmuista. No, pikku vikahan se onneksi on. Tuli otettua linnuistakin pari hassua kuvaa ja metsästä. Viljo enemmän, koska tykkään kuvailla koiraani paljon.

 

Heittelin Viljolle koirannappuloita pitkin hiihtolatua, jotta hän saisi aivojumppaa siinä samalla. Häb tykkäsi kovasti etsiä 1 nappula kerrallaan nappuloita. Harjoittelin samalla hänen kanssaan sivulle käskyä ja seuraamistakin. Nyt meni paljon paremmin treeni, kun oli parempaa herkkua. Kyllä huomaa koirasta, että hän tykkää olla vapaana ulkona. Saa kulkea omaan tahtia ja nuuskia jokapaikassa. Oli onneksi ihana aamu-aurinko, niin sain otettua valoisia kuvia pitkästä aikaan.

Kotiapäin kun kävelimme pikkuhiljaa, niin päätin laittaa hänet hihnaan, koska kävelimme autotien vieressä olevalla kävelypolulla, mikä on vilkas ja kuorma-autoja, busseja ja autoja kulkee koko ajan. Vähän matkan päässä nökötti romu auto, jota Viljo pelkäsi. Veti stoppareita ja itki. Päätin siedättää sitä romuautoon ja palkitsin hänet aina silloin, kun oli hiljaa minun vierelläni ja tietenkin siitäkin, jos se uskalsi olla sen auton lähellä. Poliisiauto kulki siitä meidän ohi ja tarkkailivat meidän touhuja vähänaikaan, kunnes ne häipyivät pois. 3 erillaista ambulanssiakin meni ilman vilkkuja meidän ohi aika hiljaa.  Se romuauto oli siiretty lähelle kävelypolkua, niin sentakia pystyin treenailemaan Viljon kanssa vähän aikaan.

Pikku siedätyksen jälkeen jatkoimme matkaa kotiapäin. Harjoittelin kävelypolullakin Viljon kanssa seuraamista ja se meni aika hyvin. Nameja sai siitä hyvästä hän. Seuraamistreenin jälkeen siedätin hänet ohi kulkeviin kuorma-autoihin. Välillä yritti lähteä karkuun, mutta lopetti sen aika nopeasti, kun hän älysi, että hän saa namia hyvästä käytöksestä.  Lopulta hän sieti kutakuinkin hyvin sen, että ainakin 3 kuorma-autoa meni meidän ohi. Ei lähtennyt karkuun niitä, mutta tarkkaili niitä hiljaa. Palkitsin hänet hienosta käyttäytymisestä ja jatkoimme matkaa kotia päin. Kotia kun päästiin, niin annoin aamupalan hänelle ja nyt hän nukkuu tyytyväisenä.

 

klo.14.02 tulee bussi ja siihen ukkoni ja mie mennään. Menemme Helsinkiin. Syömme Hesessä ja senjälkeen hyppäämme laivaan. Laiva lähtee klo.17.30.

Viljo joutuu nyt olemaan sen aikaa kotona yksin kissan kanssa, kunnes veljeni pääsee koulusta. Mutta sitä ennen se käy omassa kotona ja sit se tulee meille. Hän onneksi lupasi heti tultuaan tehä pitkän lenkin Viljon kanssa. Ennenkuin ukko ja mie hyppäämme bussiin, niin sitä ennen joko mie tai ukkoni käytämme  Viljon ulkona pissalla, ettei sen tarvii montaa tuntia pidättää.

Tsau!

 

Ei tule niin ahkerasti kirjoiteltua kuulumisia, koska on ollut kiirusta. Tiistaina kävin toisen kerran pentukurssilla ja huomasin, että Viljoa joutuu treenata peruskäskyjä ulkonakin, kun ei se tottele. Kotona osaa käskyt. Olin viime viikon torstaina kaverini luona Viljon kanssa. Päivä oli kiva. Kävimme koirapuistossa ja annoimme koirien juosta metsässä vapaana. Katoin Salkkarit kaverin luona ja sen jälkeen lähdimme kotiin Viljon kanssa. 

Olin torstaina koulun haastattelussa. Pääsin kuukauden koe ajalle. Pitää suorittaa trukkikoe, työturvallisuuskoe, tulikoe ja ensiapukoe. Hygieniapassia ei mun tarvii suorittaa sielä, koska minulla pn jo se. Jos selviän kaikista, niin pääsen logistiikan alalle, joka kestää marras-joulukuulle asti. Koe aika alkaa jo 3.3.2014 ja päättyy 4.4.2014

Olin tänään ukkoni ja 3:men kaverini kanssa Megazonessa. Pelasimme 3 erää. Kivaa oli. Sen jälkeen menimme Raxiin ja neljäs kaveri tuli Raxiin mukaan. Sen jälkeen menin kotiin ja aloin katselemaan Putousta töllöstä. 

Viljo koirastani sen verta vielä, että olen pitännyt kohta 2 kk:n laihdutuskuuria ja hän on saannut enemmän liikuntaa ja enemmä vapaana olemista ulkona. Tulos on alkannut pikkuhiljaa jo näkyä ja Viljolla näkyy jo pikkuhiljaa jo muodotkin. Olen heitellyt hänelle haastaviin maastoihin lumppareita ja keppejä, missä hän joutuu hyppelee, juoksemaan, kiertelee ja kiipeilemään. Aivojumppaakin hän on siinä samalla saannut, kun hän ei aina löydä minun heittämiä keppejä ja lumppareita.